Wappu lähestyy ja laulu raikaa!

teekkarikuoro

Ensimmäinen kosketukseni teekkarikulttuuriin oli juuri laulun kautta. Joskus pelireissulla isäni
sai päähänsä laulaa teekkarilaulun Hullu kirvesmies. Hän oli kuullut sen veljeltään ja se oli
jäänyt mieleen, joten hän päätti laulaa sen meille, 11-vuotiaille innokkaille pikkupojille, jotka
eivät olleet koskaan kuulleetkaan teekkareista mitään. Laulu itsessään ei ehkä ole
sopivimmasta päästä tuonikäisille, mutta riemu siitä repesi ja teekkarit jäivät mieleen.

Näin fuksina kun tulin syksyllä tänne TTY:lle, en oikein tiennyt mitään teekkareiden
laulukulttuurista muuta kuin että joku laulukirja heillä on. Rasputin, meidän ikioma
laulukirjamme, tuli tutuksi jo ensimmäisellä saunalla. Kuului myös legendaa, jonka mukaan
Rasputin olisi vedenkestävä, mutta muutaman kaverin kokeiltua tuli sekin todistettua myytiksi.
Saunan se kyllä kestää, tai ainakin lähes vahingoittumattomana se pysyy.

Rasputin sisältää paljon lauluja monesti tutuilla melodioilla, jolloin niihin on helppo lähteä
mukaan vaikka sanat olisivatkin oudot. Usein lauletaan myös lisäsäkeistöjä joita ei löydy
Rasputtimesta. Ne ovat kulkeutuneet perimätietona sukupolvilta toisille, ja itsekin opin
muutaman jo ensimmäisillä saunakerroilla Teekkarisauna Mörrimöykyssä.

Laulaminen on siis iso osa saunakulttuuria, mutta etenkin sitsikulttuuria. Sitsit, akateemiset
pöytäjuhlat jotka ovat meille levinneet länsinaapuristamme Ruotsista, ovat hyvin lauluntäyteiset
juhlat. Siellä perinteisesti kaikki juomat avataan laululla, ja puheenvuorot päätetään lauluun.
Lisäksi lauluja (ja puheenvuoroja) kunnioitetaan siten, että laulun aikana ei juoda tai syödä, ellei
huudeta esimerkiksi “mellan sup!”, jolloin voi ottaa kostuketta kuivaan suuhun ja jatkaa
laulamista. Joissakin lauluissa on myös liikkeitä mukana, joita vanhemmat tieteenharjoittavat
tekevät ja fuksit heti kun oppivat.

Sitseillä ja saunalla melodiat ovat monesti toissijaisia, ja illan jatkuessa laulu voi muistuttaa jo
enemmän epämääräistä huutamista muutamilla henkilöillä. Tämä on hyvä asia, sillä
teekkareiden laulukulttuuri ei katso osaatko laulaa vai et, kunhan vain ääntä tulee. Silloin on
turha jännittää laulamista, sillä kukaan ei välitä.

Jos kuitenkin kaipaat oikeita melodioita, ja jopa moniäänistä laulamista, suosittelen tutustumaan
Teekkarikuoroon. Siellä on ihmisiä myös TTY:n ulkopuolelta, ja osalla aloittavista ei ole
musiikkitaustaa ennestään, joten kynnys lähteä mukaan on matala. Kuoro on erittäin
yhteisöllinen ja siellä tutustuu eri alojen opiskelijoihin ja alumneihin, joten verkostoituminen tulee
siinä ohessa. Kuoro esiintyy muutamalla omalla keikalla vuoden mittaan, valmistujaiskeikoilla
sekä perinteisesti Wappuna.

Itse olen kokenut teekkareiden laulukulttuurin erittäin mahtavana ja avoimena. Se innoittaa
kaikkia laulamaan laulutaidosta riippumatta ja toivottaa fuksit tervetulleeksi koko
teekkarikulttuuriin vaikka olisi aivan pihalla kaikesta. Lisäksi laulut tuottavat aina positiivista
pöhinää ympärille ja mieli kohenee tilanteesta riippumatta. Nyt vielä odotellaan Rasputtimen
noin 10. Painosta saapuvaksi, jos vaikka ennen kastetta saataisiin uusi Rasputin taskuun.

Wappua odotellessa,
Niko Kangasniemi, Skillan fuksi

Kuva: Eeli Hernesniemi / TT-kamerat