Ensimmäinen ja viimeinen TTYY:n vuosijuhlaviikkomme

kugyflugfl

Skumppaa, haikeita hetkiä, historiikkia ja hauskanpitoa. Hervannassa juhlittiin 22.-28.10. TTYY:n eli Tampereen Teknillisen Yliopiston Ylioppilaskunnan 53. ja samalla viimeistä vuosijuhlaviikkoa. Yliopistojen yhdistyessä jätämme TTYY:n taaksemme, joten hyvästely tapahtui suurin juhlallisuuksin. Vuosijuhlaviikon koittaessa järjestettiin myös Ikuisen Teekkarin kierros johon mekin osallistuimme. Ylioppilaskunnan puolesta avautui mahdollisuus kirjoittaa tästä ainutlaatuisesta viikosta fuksin silmin.

Tähän väliin vähän meistä: olemme Anniina, Veikka, Markus ja Jimi. Opiskelemme tietotekniikkaa ensimmäistä vuotta, joten nämä ovat ensimmäiset ja viimeiset TTYY:n vuosijuhlat jotka tulemme näkemään. Vuosijuhlien ympärillä oli hyvin erityinen tunne, onhan tämä TTYY:n loppua ja jonkin uuden alkua. Tämän takia oli meille kaikille tärkeää kokea tapahtuma perinpohjaisesti.

Vuosijuhlaviikko ja samalla Ikuisen Teekkarin kierros starttasi maanantaina 22.10. Ilmapiiri oli odottava, kun valtava määrä opiskelijoita, niin vanhempia tieteenharjoittajia kuin fuksejakin, kokoontui Kielikeskuksen keittiöön viikon aloittavaan kakkukahvitilaisuuteen. Heistä suurin osa alkoi tällöin läystäkkeen saatuaan suorittamaan Ikuisen Teekkarin kierrosta, itsemme mukaan lukien. Synttärikahvit tuntuivat asialliselta aloitukselta vuosijuhlaviikkoon ja kakku maistui todella hyvältä.
Kellarit ja kiltakäytävät täyttyivät ihmispaljoudesta, kun lähes kaikki killat ja kerhot avasivat ovensa vierailijoille osana vuosijuhlaviikon ohjelmaa. Fuksina oli mielenkiintoista nähdä eksklusiivisempiakin kerhoja, jotka kaikki yllättivät puitteillaan. Oli myös positiivinen yllätys, että jopa pienimmätkin kerhot pitivät oviaan auki ja esittelivät toimintaansa avoimesti. Päivä auttoi myös tuntemaan ja hahmottamaan kellareissa olevia kiltoja ja niiden sijainteja.

Tiistaina ohjelmassa oli Tekniikan Akateemisten Valtakunnallisten jäynäkisojen gaala. Tilaisuus avattiin jäynäalumnin opeilla jäynäämisestä sekä sen opettamista hyödyistä työelämässä. Meille jäynääminen ei ollut entuudestaan juurikaan tuttua, mutta puhe oli hauska ja selkeä, sekä sen aikana oppi jäynäämisestä paljon. Huumorin ja yhteisen hauskanpidon lisäksi tilaisuudesta jäi mieleen yhteisöllisyyden tunne. Osallistujia oli tänä vuonna neljältä paikkakunnalta Tampere mukaan lukien. Yliopistojen välinen yhteydenpito ja kaikkien teekkarien yhteishenki on tärkeä osa teekkarikulttuuria, ja siitä oli hyvä saada muistutus myös vuosijuhlaviikolla. Niin kuin ensimmäiset tapahtumat vuosijuhlaviikolla, oli jäynägaalakin tupaten täynnä ihmisiä.

Keskiviikkona koitti teekkariperinteiden ilta. Ensin kävimme tapakasvatuksessa, jossa meille opetettiin teekkarikulttuurista ja -etiketistä. Tilaisuus oli eritoten meille fukseille hyödyllinen, sillä siellä oppi paljon vuosijuhlien ja sitsien kulusta. Järjestävät olivat myös tuoneet lavalle konkreettisia esimerkkejä erinäisten teekkaritapahtumien pukuetiketeistä. Paitsi käytännön asioista, valistettiin meitä myös teekkarihengestä. Näimme teekkarikulttuurin pintaa syvemmälle – ehkä monille vain irrottelevan haalarikulttuurin takana piilee oikeasti muiden kunnioittaminen, reiluus ja kaveria ei jätetä -henki.
Myöhemmin illalla järjestettiin rakkaalla teekkarisaunallamme Mörrimöykyllä lauluiltama. Siellä pääsimme laulamaan laulukirjastamme Rasputtimesta myös niitä vähemmän tunnettuja lauluja vanhempien tieteenharjoittajien johtaessa. Itse tiesimme todella vähän lauluja, joten esimerkiksi niiden ehdottaminen oli vaikeampaa. Toisaalta, mikäpä parempi hetki tutustua lauluihin tarkemmin kuin saunalla Rasputin kädessä?

dfhgfhj

Torstaina oli liikuntapäivä ja varjovuosijuhlasitsit. Itse lähdimme kokeilemaan seinäkiipeilyä Tekiilan järjestämänä. Kokeilu oli hauskaa, sillä siinä pääsi haastamaan itseään. Seinäkiipeily lajina muistuttaa siitä, että TTY:llä on suuri lajien kirjo, joista kaikille löytyy se oma juttu. Aluksi liikuntapäivän yhdistäminen vuosijuhlaviikkoon hämmensi, mutta toisaalta asiaa pohtiessamme tajusimme, että liikunta on loppujen lopuksi hyvin olennainen osa yliopistoyhteisöämme ja hyvinvointia kampuksella.
Samana päivänä oli myös varjovuosijuhlat pommisuojassamme Bommarissa. Ne vaikuttivat meille fukseille korkeamman kynnyksen tapahtumalta. Varjovujut olivat hyvin suosittu tapahtuma vanhempien tieteenharjoittajien keskuudessa, mutta sitsaaminen ja vuosijuhlat ylipäätään ovat meille melko uusi aihe – saatika sitten näinkin tärkeät sellaiset.

Ikuisen Teekkarin kierros huipentui perjantaina ensin Teekkarimuseokierrokseen ja sitten Oluttynnyrinnostajaisiin Ikuisen Teekkarin muistomerkillä. Päivä oli täynnä teekkarikulttuuria ja erityisesti Teekkarimuseossa opimme teekkarien historiaa Tampereella, mistä suurin osa oli monelle meistä täysin uutta tietoa. Kierroksella kuultiin asiantuntevilta vetäjiltä vanhoja tarinoita niin painavista ja epäkäytännöllisistä vuosijuhlalahjoista kuin Rasputimen historiasta, aina nykyhetkeen saakka. Museokierros yllätti meidät kaikki – jopa tylsältä kuulostava tapahtuma olikin oikeasti todella mielenkiintoinen. Se sytytti palon tietää lisää teekkarien historiasta sekä olla tulevaisuudessa osa tällaista yhteisöä ja kulttuuria. Kierros myös täydensi ja tasapainotti tapakasvatusta historiikin kautta. Kuvailisimme museon itse paikkana, jossa kuka tahansa voisi saada hyvän ja kattavan kuvan Tampereen teekkarikulttuurin kehityksestä ja nykymuodosta.

dfgjdfj

Ikuisen Teekkarin kierros päättyi Oluttynnyrin nostatukseen. Ilmassa leijuvaa tunnelmaa on vaikea kuvailla jälkikäteen sanoin: väkijoukosta huokui haikeus, kunnioitus ja vahva yhteisöllisyyden tunne. Ikuisen Teekkarin muistomerkki oli näyttävästi valaistu, ja tapahtumassa pidettiin muutama puhe. Lisäksi tapahtumassa esittäytyi Tampereen Teekkarit ry, jolta juhlakansa sai kuvan teekkarikulttuurin tulevaisuudesta. Tilaisuudesta mukavaksi muistoksi jäi haalarimerkki palkinnoksi Ikuisen Teekkarin kierroksen suorittamisesta.

awtwety

Lauantaina juhlittiin varsinaisia vuosijuhlia. Itse emme halunneet lähteä juhlimaan, sillä vuosijuhlat tuntuivat fuksille liian viralliselta ja etiketti on vielä melko tuntematon. Matalamman kynnyksen tapa osallistua vuosijuhliin, ja ehkä turvallisesti tutustuakin kaikkeen, oli nakkeilu, johon kaikki lähdimme mielellämme mukaan. Yksi meistä oli pääjuhlan jatkojen jatkojen kuskinakissa, muut olimme silliaamiaisen aamuvuorossa.

Kuskinakissa vuosijuhlailta ja -yö sujuivat rauhallisissa merkeissä suurinta juhlahumua sivusta seuraten. Lähes kahdeksantuntinen nakkivuoro kului yllättävänkin nopeasti ajaen teekkarisaunalle ruokaa, roudaten bändiläisten välineistöä sekä autellen jatkojen jatkoilla muita nakkilaisia. Pitkälle aamuyöhön venyneestä nakista huolimatta aamulla heräsi virkeänä valmiina sillikselle.

Silliaamiainen – eli tuttavallisemmin sillis – järjestettiin Aitoon Honkalassa. Tila oli erittäin hyvä näin suurelle tapahtumalle, ja siellä järjestettiin kaikenlaista ohjelmaa eri puolilla rakennusta. Sillis oli meille isoimman juhlahumun tapahtuma, YO-kunnan “viimeiset bileet”. Nakkeilu itsessään oli yllättävän hauskaa ja mukavaa (vaikkakin rankkaa), ja hyvä yhteis- sekä juhlahenki säilyi keittiönkin puolella. Juhlaväki ympärillä oli positiivisella fiiliksellä, joka ei laskenut koko silliksen aikana oikeastaan lainkaan. Tapahtuma oli hyvin suunniteltu – kaikilla oli tekemistä, hyviä bändejä oli esiintymässä, karaoke taittui alakerrassa ja yläkertaan saatiin maukasta (pääasiassa sillisnakkeilijoiden tekemää) ruokaa. Sillikseltä jäi käteen todella hyvä fiilis, ja se oli kokemuksena aivan uskomaton. Tuli tunne, että aivan tällaista tapahtumaa ei välttämättä tule enää ikinä kokemaan.

Olemme kaikki iloisia, että päätimme lähteä Ikuisen Teekkarin kierrokselle, vaikka aikataulu aluksi hieman pelottikin. Se oli todella kokonaisvaltainen esittely teekkarielämästä ja -kulttuurista. Viikosta jäi tunne, että koko kampus kerääntyi yhteen järjestämään ja tekemään hyvässä hengessä, eikä meistäkään tuntunut millään tavalla ulkopuoliselta, vaikka olemme täällä olleetkin vasta pari kuukautta. Kaikki ottivat muut hyvin mukaan, ja yhdessä pidettiin hauskaa – olemmehan kaikki teekkareita tai fukseja. Olimme iloisia, että ehdimme vielä näkeä näinkin vanhan perinteen hautajaiset, erityisesti kun tulevaisuus on vielä auki.

Kiitos TTYY ja kaikki, jotka ovat olleet järjestämässä tapahtumia tai osallistumassa vuosijuhlaviikkoon!

Kirjoittanut: Anniina Honkasaari, Veikka Peltomäki, Markus Lehti ja Jimi Riihiluoma

Artikkelikuva: Sami Lamminen/TT-kamerat